Minä ja Luojani

Minulla on Minä ja Luojani. Olemme toisellemme turvasatamia maan päällä, maan alla ja sen yläpuolella. Sinä minussa ja minä sinussa. En ole muuhun sidoksissa, kuin itseeni ja sinuun. Meitä ei voi satuttaa. Meitä ei voi hävittää. Meitä ei voi tuhota. Sinä minussa ja minä sinussa. Raavi ihoni metallilangalla. Revi verisuonet ruumiistani irti. Heitä murskattuja niveliä, luita tuijoittaville tyhjyyteen susille. Pysyn liikkumattomana luojani minussa. Levitetty ruumiini on ravinto muille.

Sinä

Minussa

Ja

Minä

Sinussa

Kevät

Ikkunan reiästä tunkeutuu valo. Kevään valo. Se pistää voimallaan suoraan ihoni alle. Otan valon vastaan.

Pakenen kaduille. Lähestyn todellisuutta. Liikutan itseni talojen ja puistojen pitkin, herään vesien valtakunnissa. Minua odotettiin täällä.

Ihmiset ovat valloittaneet auringon osoittamia paikkoja. Heidän katseista valuu petollista nestettä. Himoa ja hyökkäystä on ilmassa. On kevät.

Puristan itseni. Näkymättömyyden varjossa pois niistä katseista sallin itselleni sotkeutua kevään kanssa. Kevät on märkä.

Tule ulos.