Sotku

Olen levinnyt joka paikkaan ja sulautunut ympärille. Minut löytyy sohvalta ja sen alta. Minulta levitetyt pisarat huomaa keittiössä ja vessan lattialla. Minun tuoksu on tarttunut ikkunaan, josta äsken tuijotin maailmaa. Onko maailmaa ikkunan ulkopuolella vai toisin päin?

Minun askelten jatkuvuus rikkoutuu ja käännyn itseeni päin. Levitin itseni samalle paikalle kahdesti. Kolmesti.

Tekee jälleen mieli tuijottaa maailmaa ja suoraan sen luojan silmiin. Kiittäisin hänet  kauneudesta. Pyytäisin rakkautta ja voimaa. Se tuntuisi oikealta.

Rakastan puhua kanssasi. Se on pehmein tuntemus koko olemassaolossa. Rakastan tätä äänetöntä ja paksua hetkeä.

Olen levinnyt ympärilleni entistä laajemmalle. Valun kerrostaloni portaille ja rappusille. Valun kadulle. Sotkeudun kadun askeliin, kaupungin levottomuuteen, todellisuuden rytmitaputuksiin. Sotkuista on.

Tämä vie hetken.

Tämä vie hetken ennen kuin joku muu sotkeutuu ja sitä sotkua huomaa. Sotkua näkyy ja huomaa. Sotkusta yritetään päästä eroon ja pestä se äkkiä pois.

Haluan, että tätä sotkua näkyy.

Tuo huomiosi totuuteen. Totuus on sinua. Sinä olet totuus. Näe se.

Voit pestä minut pois itsestäsi. Löydän kotini. Se on tässä. Tässä missä sinäkin olet.

Valon sammuttaessa iskee pimeys. Pimeydessä on näkymättömyyttä. Näetkö sitä?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s