Ilman vaatteita

Kesäinen yö syleilee ihmistä. Luonnon tuoksut, värit ja äänet sovussa maalaavat ihanteellinen todellisuus, pienoismalli paratiisista.

Kuu ja tähdet ovat omilla paikoillaan. Puut seisovat hiljaa, niin kuin niitä ei saisi huomata.

Ihminen koskettaa maata, kiven pintaa, kasveja. Hänen herkkyydensä on äärimmillään. Vaatteet alkavat kutistua ihmisen ruumiillaan. Ihminen päättää ottaa vaatteet pois ja varmistaa, että hän on luonnossa yksin.

Ihminen seisoo. Kesäyön seurassa hän omistaa itsensä aistimuksiin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s